Reseptejä

Kuusenkerkkäsiirappi

Käytän itse tätä herkullista siirappia niin monessa paikassa, että laitan reseptin tännekin. Muitakin versioita maailmalla liikkuu, mutta tämä on äidin opettama, joten mitäs muuta minä sitten käyttäisin...

1. Kerää ämpärillinen kerkkiätästä lähtee kuusenkerkkäsiirapin teko

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2. Huuhtele kerkät tarvittaessa. Täytä sen jälkeen kerkkä-ämpäri vedellä ja anna kerkkien liota yön yli. Seuraavana päivänä keitä kerkkiä liotusvedessä tunti-pari.

Kuusenkerkät keittymässä yöllisen liotuksen jälkeen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3. Siilaa kerkät pois, lisää liemeen 0,5 kg sokeria jokaista nestelitraa kohden. Ämpärillisestä tulee 5-6 litraa nestettä. Keittele hiljalleen pari tuntia, varo, sokeri voi palaa pohjaan!

Kerkät on siilattu pois, sokeri lisätty liemeen ja keitto alkaa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4. Jatka keittämistäKeitto jatkuu pari tuntia...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

5. Jatka keittämistä pari tuntiaJa jatkuu...

Vihdoin viimein valmista siirappia!

...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

6. Oma siirappini oli viimeksi valmista kuuden tunnin uutteran keittelyn jälkeen. Eli jos teet näin ison satsin, voit varautua pitkään keittoaikaan. Tästä määrästä tuli reilu pari litraa valmista siirappia. Mikään ei estä kuitenkaan poimimasta vain paria litraa kerkkiä ja keittämästä niitä, pääset paljon helpommalla. Mutta hei, minähän olinkin Slow Food -ihminen...

Käyttötarkoitukset ovatkin sitten mitä moninaisimmat. Itse käytän mm. leivonnaisissa (makeissa ja suolaisissa), jälkiruokakastikkeena sellaisenaan tai maustamassa vaikkapa kinuskia, juomien ja drinkkien mausteena, karkkien teossa jne.

 

Ruisleipä

Tämä on jälleen äidin ohje. Isolle leivinuunille! Pienennä vaan reilusti, jos omistat sähköuunin, ja/tai keskinkertaiset tai sitä heikommat hermot. Kirjoittelin tämän ohjeen aikanaan erääseen lehteen, siksi hieman pakinanomainen sävy. Koetan löytää jostain kuviakin leivän leipomisesta, mielestäni olen niitä räpsinyt... vai olikohan se vaan limpun teosta? No, kenties otan seuraavalla kerralla jälleen.

Omaa kansanperinteelle sykkivää sydäntäni lähellä on kunnon ruisleivän teko kotona. Panin siis äidin koville ja tiukkasin häneltä ohjeen sukumme vanhaan ruisleipään, jota olen ollut monta kertaa leipomassa, mutta määriä ei ole tullut kyseltyä. Leivän juuri on ollut suvussamme jo toistasataa vuotta! Tältä se kuulostaisi:

Ruisleipä, n. 62 kpl (älkää minulta kysykö tämän omituisen määrän taustaa, jotenkin se liittyy leivinuunin tilavuuteen)

”Alkutaikina”, eli leipäjuuri, joka pitää tehdä leipomista edeltävänä päivänä:

*100 g vanhaa leivän juurta (tämän määrän kanssa ei ole niin kauhean nuukaa)

*12 l vettä

*5 kg lämpimiä ruisjauhoja (lämpimiä siksi, jotta juuri lähtisi hapattamaan taikinan kunnolla, tuo siis jauhot ajoissa huoneenlämpöön jos säilytät niitä viileässä; sama juttu seuraavan päivän leivonnan kanssa, hiiva ei tykkää kylmistä jauhoista)

Seuraavana päivänä tarvitset:

900 g kuminansiemeniä

1 dl suolaa

0,5 l vettä

200 g tuorehiivaa

7-10 kg ruisjauhoja (lämpimiä)

Sekoita vesi, ruisjauhot ja leivän juuri. Anna niiden käydä lämpimässä 22-24 tuntia. Tämän jälkeen voit ottaa juurta talteen seuraavaa kertaa varten. Paljon leipovat leipurit tekevät juuren aina samassa astiassa, jota ei välillä pestä – tällöin juuri tulee taikinaan mukaan automaattisesti astian reunoilta. Voit pakastaa juuren. Sen voi valmistaa vanhoista leivänpaloistakin. Hyvä olisi, jos sinulla olisi lämpimät suhteet johonkin ehtoisaan emäntään, jolta voit neuvotella juurta sopivaa korvausta vastaan! (Allekirjoittanuttakin saa vikitellä, jos uskaltaa, vaikka ehtoisuudesta en anna takuita.)

Palaa emäntäsi luota takaisin taikinasi pariin. Lisää 900 g kuminansiemeniä ”alkutaikinaan”. Kuminaa kasvaa tienpientareilla, mutta menen-siitä-ali-missä-aita-on-korkein –leipuri saattaa ostaa kuminansa kauppiaalta tai edes viljelijältä, sen sijaan, että keräisi kuminansa itse kunnon viikingin lailla. Jep jep. Jatka samalla rennolla ranneliikkeellä ja sekoita juureen 1 dl suolaa. Liuota 200 g hiivaa puoleen litraan kädenlämpöistä vettä ja lisää alkuvoimaiseen taikinaasi. Voit lisätä myös 1,5 kg vehnäjauhoja, mutta pullaa kaihtava tosi leipuri ei tätä tee. Vaan nyt seuraa se haasteellinen osuus: alusta taikinaan ruisjauhoja, kunnes se alkaa irrota käsistä (7-10 kg tai jotain sinnepäin, se sama tosi leipuri ei vaakaan tartu!). Eli kokonaisuudessaan tarvitset leipäsatsiin vajaa 15 kg ruisjauhoja, kun lasket yhteen sekä juuritaikinaan tarvittavat jauhot, että ”varsinaisessa” leivonnassa tarvittavat jauhot.

Kun taikina on mieluista ja irtoavaa, ripottele jauhoja sen hedelmällisen kummun päälle, paina siihen kämmensyrjällä ruksi ja jätä se lämpimään paisumaan. Tunnin verran tekee jo ihmeitä tälle pikku mussukalle.

Kaada mussukkasi leivinpöydälle, jaa taikina ja nujerra palasista ilmat pois. Leivo ne vajaa pari senttiä paksuiksi pyöreiksi leiviksi, tee halkaisijaltaan nelisen senttiä iso reikä keskelle ja anna kohota. Muista pistellä reikiä haarukalla ennen paistamista, muuten leipäsi repeilee! Paista leipiä 300 asteessa 5-6 min. Jos käytät leivinuunia, paistoaika pitenee uunin jäähtyessä. Näin syntyy se kuuluisa jälkiuunileipäkin, joka on kovaa kuin elämä. Viiden minuutin paistoajalla ruisleipä sen sijaan on pehmeää ja herkullista!