Menneet keikat

Villivihannes-, yrtti- ja sieniretket

Oma hullu keruuvimma on varmaan suurin syy siihen, miksi tykkään viedä ihmisiä luontoon opettelemaan uusia kasveja ja sienejä ja mitä tehdä niiden kanssa. Epäilen vimman olevan osin perinnöllistä, mutta ympäristöllä on myös vaikutuksensa. Niinpä on erityisen hauskaa katsella sen syntymistä, se voi tapahtua aivan kuin napista painamalla: "Näitä mä haluan, nää mä tunnen nyt, missä lisää? Tuolla!!! Oliks kellään ylimääräistä astiaa mukana? Kasvaahan näitä Punkalaitumellakin?" Erityisen hauskaa se on ryhmissä, joissa ihmiset tuntevat toisensa hyvin, eikä kenenkään tarvitse ujostella innostumistaan, tai pohtia, uskaltaako kysyä minulta jotain "muka" tyhmää kysymystä. Minä vastailen aina mielelläni, mitä enemmän kysymyksiä, sen parempi.Sieniä syksyltä 2011 Kun on itse nuohonnut metsiä ja tutkinut sieniä ja kasveja polvenkorkuisesta asti, tuppaa joskus hieman unohtamaan, miltä asiat näyttävät luonnon ihmeisiin vähemmän vihkiytymättömien ihmisten silmin. Jokukin rouva taisi viime syksyllä sieniretkellä sanoa, ettei ollut käynyt metsässä kymmeneen vuoteen! Siinä tämmöinen puskapeikko raapaisi päätään pariin otteeseen pohtien miten ihminen kokee metsän moisen tauon jälkeen.  Herkullinen primööri litulaukka!Mutta ei huolta, luonto ottaa omansa takaisin, ja uskonpa, että kyseinen rouva palaa metsään huomattavasti aiemmin kuin kymmenen vuoden päästä. Sen verran sieni-innostus kiilteli silmissä!

Kummallista tämmöinen matkasaarnaamisen tarve. Se on yllättävän syvä. Ikään kuin maailma siihen loppuisi, jos minä en voisi levittää keruutuotteiden ilosanomaa. Mutta niin se vaan on, etten voi olla sitä tekemättä. Jokainen uusi sieni tai kasvi, jonka saan jonkun ihmisen oppimaan (ja käyttämään, jos on ruokapuolen otus), on minulle henkilökohtainen voitto. Siinä siintää myös mahdollisuus, että tieto leviää pidemmälle, oman oppilaani lapselle, lapsenlapselle, siskolle, ystävälle, pomolle, kelle vaan. Että emme unohtaisi, mistä kaikki on loppujen lopuksi lähtöisin ja osaisimme kohdella ja käyttää sitä taidolla ja kunnioituksella. Siitä kai tässä on kyse.

Alkukesällä 2012 vedin useita villivihannesjuttuja hyvinkin erilaisille ryhmille - oli mm. lapsia, perinteen elävöittäjiä, marttoja, viikinkiretkiläisiä, ammattikokkeja, lähiruokaworkshoppilaisia ympäri Eurooppaa ja yksityisasiakkaita. Rakensin perusteellisen villivihannespaketin, joka koostui kolmesta osasta: parin tunnin luento, parin tunnin retki ja muutaman tunnin käytönopastus ja kokkaus. Osa asiakkaista haluaa nämä kaikki, toiset vain osan. Itse innostun kaikista osuuksista yhtä paljon! 

Karkkikurssit

Tykkään opettamisesta. Tykkään karkeista. Tykkään luonnosta ja aidoista mauista. Ja sitten tykkään vielä yhdistellä asioita. Näin syntyivät Perinnepadan karkkikurssit. Esansseja ei näillä kursseilla yleisesti ottaen käytetä, vaan maut ja värit tulevat aidoista marjoista, hedelmistä ja yrteistä. Suunnittelemani hääkonvehdit Kuralan kartanotilan esitteen yhteyteen häämessuille 2011Kursseja olen päässyt vetämään mm. Oripää-Pöytyän 4h-yhdistykselle, Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneille, joululahjaksi ruoanlaitosta innostuneille, miniopetuksen perinneyhdistys Osmalle, ja tulossa on lahjakarkkikurssi myös metsoista väitelleelle ystävälle. Toki jos erityistä näpertelynhalua ilmaantuu, teen myös koristeluun keskittyviä kurssihommia, joissa sitten voidaan värjättyjäkin juttuja koristelussa käyttää. Oikealla esimerkki, hääkarkkiharjoitelmia Kuralan kartanotilaa varten. Alimmaista paria päätettiin käyttää sitten esitteen kumppanina.

Kursseilla pyrin tekemään mahdollisimman erityyppisiä karkkeja, ja opastamaan siihen, miten läpikäytävää reseptiä voi muunnella oman maun mukaan ja Luontokapinetissa tehtiin suklaakonvehteja!olemaan rohkeasti luova. Olemme tehneet kursseilla mm. erilaisia marja- ja hedelmäfudgeja, suklaafudgeja (joissa on aivan toisenlainen valmistusperiaate), marmeladeja, täytesuklaakonvehteja, valkosuklaatryffeleitä ja marja-pähkinäpalloja. Toivottavasti pääsen opettamaan myös vaahtokarkkien tekoa jossain välissä, koska se on aika jännää! Reseptisivulle pistän jonkun ohjeen keritessäni.

 

Perinnekeikkoja

Edellä mainittujen lisäksi olen tehnyt enemmän tai vähemmän sekalaisen sarjan perinteisiin liittyviä keikkoja. Täältä löydät tarinaa Juurielon lapsileirin keikasta, kesältä 2010. KAnivehmaan näyttelyn emännöintiä Luontokapinetissa kesällä 2010.esällä 2010 tein ensimmäisen Virallisen Perinnepatakeikan, ja tilaisuutena oli Anivehmaa-näyttelyn avajaiset Yläneen Luontokapinetissa. Lauloin tilaisuudessa Kuralan emäntä Lauran soittaessa selloa, ja järjestin sinne rautakautiset tarjoilut tuohiroppisineen. Tarjolla oli ohrapiirakoita, herne- ja karpaloleipiä, muna- ja yrttivoita, hunajaa, ja juomina kotikaljaa sekä mustaherukanlehtijuomaa.

Makkara - siitä puhe mistä puute

Makkaranteko kotona on tekemässä paluun! Tämä on hieno juttu: kaupan makkarat sisältävät useasti hirmuisen määrän käsittämättömiä rakenteenparanne-, säilöntä- ja väriaineita. Poikkeuksia toki on. Tekemällä itse makkarasi tiedät juurikin tarkkaan, mitä pötkylästä löytyy - justiinsa sitä, mitä haluatkin sieltä löytyvän! Vaihtelun mahdollisuudet ovat rajattomat. Se mikä tulee vastaan, on luultavimmin viitseliäisyys...Makkara suoraan leivinuunista

Olen erinäisille porukoille opastanut makkarantekoa, ja yhteistä joka sakille on ollut hämmästys "ai tää on näinkin helppoa?" Erityisesti koneella tehden homma sujuu varsin sutjakasti pienen alkukankeuden jälkeen. Makkaran syntyJoka ryhmä on onnistunut myös sarven kautta survomaan massat suoleen, vaikka kaikki ovatkin todenneet kunnioituksen iso- ja esivanhempia kohtaan kasvaneen tämän operaation jälkeen.Tämä se on häijyn näköistä tavaraa!

Joitakuita myös alkuun hämää työskennellä possun suolen kanssa. Se menee ohi, kertoo kokemus. Itse koen ongelmia ainoastaan, jos suoli on kovin heikkoa ja rikkoutuu 30 cm välein. Tätä ei valitettavasti näe päältä, ja suolet eivät ole veljeksiä. Pitää vain kokeilla ja toivoa parasta. Toiset vierastavat myös kotimakkaran rakennetta ja väriä, koska ne poikkeavat melko lailla kaupan lenkistä ollen karkeampaa, harmaampaa eikä välttämättä niin piukeaa. Tähänkin tottuu, ei hätää!  Uudet, aidot maut korvaavat vaivan ja alkuoutouden moninkertaisesti. Muistat vaan että: 1) käytät tarpeeksi rasvaa 2) massa ei saa olla jääkaappikylmää uuniin mennessä 3) massan on oltava riittävän löysää ettei suoli rikkoonnu 4) suoli kannattaa pitää liukkaana 5) otteiden pitää olla määrätietoiset mutta hellät suolen rikkoontumisen uhalla. Plus pari muuta juttua. Tilaa minulta kurssi jos joku seikka jää askarruttamaan!

Koroisissa permakulttuuriworkshopin keittiöhengettärenä elokuussa 2011 - luomu- ja lähikasvisruokaa

Turun ammattikorkeakoulun LUMO-hankkeesta otettiin yhteyttä keväällä 2011 (kiitos mainostuksesta, Mirka!) ja kysyttiin, tahtoisinko tulla hoitamaan ruokapalveluita tuohon kymmenen päivän kurssiin. Mikäs jottei, uusia haasteita tänne vaan, kiitos! Haasteita olikin sitten enemmän kuin tarpeeksi, lähinnä siksi että sinnikäs keuhkoputkentulehdus kiusasi koko kurssin ajan, ja puolet ajasta kuljin autopilotilla unenpuutteen tähden, kun öisin keskityin yskimiseen enkä nukkumiseen. Mutta muuten oli oikein mukavaa, ja opin paljon uutta. Permakulttuurioppilaiden ja -opettajien joukko nimittäin söi lähes pelkästään kasvisruokaa, ja joukossa oli myös useita vegaaneja. En ollut ennen tätä keikkaa valmistanut paljonkaan vegaaniruokia, joten nyt oli hyvä aika pohtia tätä ruoanlaiton aspektia. Toiveissa oli myös kotimainen luomu- ja lähiruoka, ja koska oli elokuun puoliväli, sadonkorjuuaika oli parhaimmillaan, eikä saatavuuksissa ollut ongelmia. Tosin kuivuus kiusasi sen verran, että sienilajisto oli melko suppea. Mutta muuten raaka-aineet olivat kokin unelma: tuoreet, uudet luomuperunat, -porkkanat, -parsakaalit, -salaatit, -tomaatit, -kurkut, -kesäkurpitsat, -pensaspavut, -herukat, -kaalit, -valkosipulit plus kaikki torilta hankittu tuore lähiruoka. Härkäpapuja kokkasin useasti, ne ovat loistavaa kotimaista proteiinia! Kesäkurpitsaa tuli ovista ja ikkunoista Koroisten omalta maaltakin, ja käytin tietysti kaikkea mielikuvitusta siihen, mihin saisin sitä kätkettyä - raasteena se upposi näppärästi moneen ruokaan aivan huomaamatta, makeita leivonnaisia myöten! Oveluudesta huolimatta sain joskus kuulla anovan pyynnön: "please Päivi, could we have one zucchini-free day?"  "Well, ok then, but just one." Koska sakki söi aamupalan, aamupuoliskahvit leivonnaisilla, lounaan, välipalan ja päivällisen, sain välillä myös kommenttia "sä ruokit meitä kuin syöttöpossuja teuraaksi!" "No niinpä ruokinkin, ota vaan se viides pannarinpala! Emmää laske! :-D"

Koska reilu puolet osanottajista oli ulkomaalaisia, pyrin tarjoamaan paljon perinteisiä suomalaisia ruokia: mämmiä, vispipuuroa, leipäjuustoa, mummon salaattia, mustikkarättänää, sienisoppaa, riistapataa, hernesoppaa... Sain käsiini myös tilamaitoa, josta tein viiliä, jogurttia ja maitojuustoa. Ennakkoluulottomasti ryhmä maisteli kaikkea, ja hävikki oli kyllä minimaalista. Luulin esimerkiksi joutuvani syömään kilon mämmiä ("sitä taatusti jää kauhiaste") vaan eikö mitä, kaikki meni viimeiseen muruseen. Eräälle (aina erittäin nälkäiselle) hurmaavalle vegaani-unkarilaispojalle tiedotin hänen kauhoessaa riistapataa lautaselleen, jotta tämä sisältää kyllä lihaa. "That*s ok, I*m very flexible!" sanoi madjaarini hymyillen ja täytti (ensimmäisen) lautasensa pulupadalla. Mitäs minä siihen olen sanomaan... Välillä tarjoilin kyllä muitakin makuja, esimerkiksi kukkakaali-perunacurrya ja jenkkimalliin marinoitua seitania, sekä paljon erilaisia wokkeja. Raaka-aineet pysyivät kuitenkin pääasiassa kotimaisina, mausteita piti hiukan lainailla joskus ulkomailta. Koroisten yrttimaa oli onneksi myös runsas. Erityisen ilahtunut olin siitä, että löysin loistavasti toimivia vegaanisia leivonnaisohjeita. Laiska (ja sairas) kokki halusi tietysti päästä vähemmällä eikä leipoa kolmea sorttia, vaan sellaista, jota kaikki voivat syödä. Asiakkaat olivat kyllä ihania ja valtavan tyytyväisiä, yksi nuorimies lähdön aattopäivänä vieläpä kysyi jotta "Are you married? I can*t leave your cookings" johon minä sitten vaan hymyillen "well, get in line and I*ll let you know..." Valitettavasti kamera ei ollut mukana itselläni, mutta jos joku kurssilainen on sattunut ottamaan kuvia, ja täältä tarinan bongaa, niin mieluusti otan kuvia vastaan osoitteessa paivi@perinnepata.fi.

Perinteistä suomalaista Juurielon lastenleireillä 2010 ja 2011 - aikuisten leirillä 2011

Juurielo on suomalaisia perinnetapoja elävöittävä yhdistys ja pääsin heidän lastenleirinsä pääkokiksi, apuna oli ihana ja reipas Hilla. Leiri oli lyhyt, tiistaista perjantaille. Leiriläisten toiveena oli saada mahdollisimman suuri osa ruoasta luomuna ja kasvisruokana. Niinpä metsästin raaka-aineita ympäri Varsinais-Suomea. Hain Mikolan luomutilalta Rymättylästä juureksia ja vihanneksia, Kaarlejoen luomutilalta Tortinmäestä härkäpapuja (sieltä saa myös paljon muita luomutuotteita), Oksasen tilalta Yläneeltä luomumunia ja Riihipuodista Riihikoskelta luomujauhoja joka lähtöön. Koska nyt tammikuussa on jo paljon aikaa vierähtänyt noista helteisistä heinäkuun päivistä, en ihan tarkkaan muista kaikkia ruokia joita valmistettiin, mutta listaan tähän jotain. Parasta leirillä oli lämmin ja kiireetön tunnelma ja iloiset lapset, jotka löysivät tekemisensä luonnon ja perinteiden parista - leirihän vietettiin Koskelan museotorpalla Sastamalassa, ilman kummempia nykyajan mukavuuksia. Osaan mökeistä tuli tosin juokseva vesi ja sähköt, mutta niitä käytettiin säästäen. Suurinta luksusta oli se, kun sai mennä pulahtamaan pitkän ja hikisen päivän päätteeksi peilityyneen järveen! Oi autuutta.

Leivoin joka aamuksi tuoretta leipää Riihipuodin herkkujauhoista, ja puurot keitin saman puodin hiutaleista. Koska museotorppa on tunnetun yrtti- ja elämäntapaguru Virpi Raipala-Cormierin omistuksessa, mailta löytyi luonnollisesti ruhtinaalliset yrttimaat, joita oli ilo käyttää hyödyksi. Ruokina oli mm. härkäpapumuhennosta, peruna-porkkana-yrttisosekeittoa, gripaguaŝŝun nuotiomuunnos, apposherneet, muurinpohjaletut hillolla tai kuusenkerkkäsiirapilla, isoäidin salaatti, uudet perunat, speltti-raparperipiirakka, mustikka-mustaherukkavispipuuro, seitania, itse tehty viili, talkkuna, härkäpapupihvit, sipuli-kurkkupikkelssi, itse leivottu ruisleipä, uunilohi, nuotiokasvikset, mansikkakakku ja tuoresalaatteja tietysti. Kokemus oli kokkausta parhaasta päästä, ja tuntuu siltä, että ensi kesänä noissa ihanissa maisemissa taas vietetään jokunen tovi jos aikataulut suo.

 

Lasten kanssa Kurjenrahkalla

Kuorokaveri Mari halusi jotain erilaista pikkupoikiensa (4- ja 6-v) synttäreille, joten päätimme lähteä Kurjenrahkan maille, rajakiven tuntumaan. Lapsia oli kymmenkunta, aikuisia samanverran. Päivä oli kaunis ja luntakin maassa. Teimme pienen patikan Kurjenpesän kautta rajakivelle leikkien ja luontoa ihmetellen. Olin itse asiassa suunnitellut kaikennäköisiä leikkejä, mutta kun lapset tuntuivat viihtyvän ja keksivän tekemistä omasta päästään, en raskinut rajoittaa heitä kovin paljon. Parasta mielestäni on nimenomaan se, jos lapset "itseohjautuvat" luonnossa ollessaan, rajoituksena vain se, ettei luonto (tai lapsi) vahingoitu. Tärkeintä on, että he saavat positiivisia luontokokemuksia ja haluavat palata sinne uudestaan ja uudestaan. Olkoonkin sitten niin, että parasta taisi olla mäenlasku, mutta muistan kyllä omat lapsuuteni lumiset päivät. Pulkkamäestä tultiin silloin usein vasta illan hämärtäessä!  Monille kaupunkilaislapsille pulkkamäki metsässä on jotain uutta, hauskaa ja eksoottistakin, kyllä siitä pitää silloin saada nauttia rauhassa.

Toki ulkosalla pitää myös syödä. Olin valmistellut retkieväiksi kermaisen lohikeiton, broilerkeiton, kakkoa ja jälkkäriksi paistettiin lettuja vadelma-mansikkahillon ja kermavaahdon kera, nakerrettiin nekunmakuisia kaurakeksejä ja juotiin mehua, aikuiset saivat tietysti aidot nokipannukaffeet. Hyvin upposi nälkäiseen joukkioon! Kuvia talven riemuista tulossa, kunhan niitä päivänsankarin isältä saan.

 

Kalenterintekoa

Perinnepukua tuli kulutettua myös Taivaannaula ry:n syksyisissä kalenterikuvauksissa 2010. Kiersimme avomieheni (joka on muuten ottanut myös monet tämän sivuston kuvista) kanssa Euran, Rauman Lapin ja Turun muinaismuistopaikkoja samalla ahkerasti kuvaten. Munasaaren kuppikivellä perinnepuvussaVuoden 2012 kalenteri kuvaa puolestaan juhlapäiviin liittyviä perinteitä, ja sitä saa tilata Taivaannaula ry:n sivuilta. Suosittelen, jos haluaa pysyä kärryillä myös vanhoista suomalaisista juhlista ja ajanjaksoista!

Yläneellä 4H-väen parissa

Kiitän heti alkuun Lukkalan Minnaa siitä, että on uskaltanut ottaa tämmöisen perinneintoilijan tekemään erilaisia keikkoja 4H-laisille! On ollut kauhean mukavaa tehdä hommia äidin kotipitäjässä, ja kun yksi "vakityöpaikoista" eli Kuralan kartanotila on myös siellä, logistiikankin kannalta Yläne on hyvä paikka keikkailla.

Ekan keikan Minnalle oikeastaan taisin tehdä jo muutama vuosi sitten, kun muonitin melovan opettajajoukon Koskeljärvellä Latosaaren laavulla. Hirvisoppa ja karjalanpiirakat nuotiokahvien kera maistuivat urheilullisille kulkijoille.

Seuraavaksi asiaan palattiinkin vasta syksyllä 2010, kun Minna pyysi keksimään jotain kivaa luontoruokailuun liittyvää juttua syyslomaa viettäville 24H-leiriläisille. Niinpä pistin lapset töihin: pyöriteltiin herneleipiä, pilkottiin juureksia, veisteltiin hirvestä käristyslihoja... Tulivastaavat sytyttelivät nuotion, ja yhdessä kannettiin tarvikkeet Luontokapinetin viereisellä mäellä sijaitsevalle tulipaikalle. Ja ulkona ruoka vaan maistuu paremmalta: kaikki piltit söivät kiltisti herneleipää, nuotiokasviksia ja hirvikäristystä, ja muutenkin tekivät mitä pyydettiin. Wau. Maalaislapset ovat ihania.Syksyllä 2010 nuotioruokaa 4-h leiriläisten kanssa tekemässä

Marraskuussa Perinnepadan uhriksi joutuivat aikuiset Pöytyä-Oripää-4H-yhdistyksen aktiivitoimijat, kun Minna tilasi minut "Elävä joulukortti"-iltapäivään Soikeroisten laavulle Kuhankuonon reitistölle. Pakkanen oli pureva -18, mutta eihän se Soikeroisten laavulla Perinnepata-keikalla marraskuussa 2010 - talvinen -18 asteen tunnelma!näitä ulkoilmaihmisiä lannistanut (toisin kuin oman kamerani, joka hyytyi kahden kuvan jälkeen). Tarjoilin tervetuliaislaulun, Kantelettaren ja kansanmusiikin henkeen. Siitä jatkettiin kuusenkerkällä ja tuoreella inkiväärillä maustetulla herukkaglögillä, karjalanpiirakoilla ja munavoilla ja pippurisilla Topi-pipareilla. Yläneläiset pärjäsivät hyvin Perinnepata-visassa, liekö syynä palkintoporkkana, eli oikeista vastauksista irtosi kuusenkerkkäkonvehteja? Minna oli myös järjestänyt paikalle ohjelmaa, sinä aikana minä keittelin nuotiokahveja, kun ryhmä tutustui ympäristöön ja testasi tarkkuuttaan teeren kuvalla. Kahvin, yhdessä laulettujen joululaulujen ja kotkan ylilennon myötä iloiset reippailijat siirtyivät joulunodotukseen tahoilleen. Ja minulle ainakin jäi hirmuisen pirteä ja rauhallinen mieli. Kyllä talvisesta metsästä ja nuotiosta pitäisi kaikkien päästä nauttimaan!

4H-porukoille tai 4H:n organisoimana olen sittemmin vetänyt mm. Thai-ruokakurssin, karkkikursseja (aikuisille ja lapsille omansa), karjalanpiirakantekokurssin lapsille, villivihanneskurssin, toisenkin elävän joulukortti-iltapäivän ja Luontokapinetin kodan avajaistarjoilut.

Kesällä 2012 minulla oli ilo vierailla villiyrttien opetuksen parissa kolmella 4H- lastenleirillä: poikaviikareille selviytymiskoulutusta, tytöille ruoanlaittoa, juhannustaikoja ja yrttihoitoja, ja tenaville taikavihdan tekoa.

Osmalaiset Eurassa

Eurassa tehdyt keikat ovat aina erityisiä, siellä kun olen "omieni" parissa. Perinneyhdistys Osman toimintaan sekaannuin, kun joskus kirjoittelin Revon Kaisalle (varmaan vuonna 2008) ja kyselin, josko heillä olis muinaishommissa tarvetta yrtti-ihmiselle ja laulajalle. Sen jälkeen olen niissä merkeissä tehnyt ryhmille muutaman keikan, kertoillut yrttien käytöstä ruoanlaitossa, kansanlääkinnässä ym. ja jonkun sieniretkenkin olen tainnut vetää. Muinaisaikaan -tapahtumissa olen myös tarinoinut yrteistä, ja yllätys yllätys, johkaannuin laulamaankin kanteleen kanssa.Kanteletta soittamassa ja laulamassa Muinaisaikaan-tapahtumassa Härkänummella Eurassa

Sain viihdyttää osmalaisia yksinoikeudella vuoden 2011 alussa, Routakuun juhlissa. Tarjoilin alkujuomaksi kuusenkerkkäsimaa (mulla on joku fiksaatio kuusenkerkkiin ilmeisesti), laulatin hiukan kalevalaista vieraantervehdystä ja sitten pistettiin pöytä koreaksi keskiaikaiseen malliin. Menu on nähtävissä täällä. Perinnepata-visa saatiin tottakai jälkiruoaksi, samoin kuin marjaisen hunajapähkinäpallon tekonäytös. Kukaties niitä pyöritellään ensi kesänä Härkänummella, mene ja tiedä. Illemmalla laulettiin myös yhteislauluja vihkosesta, jonka koostin viime kesänä Kuralan yhteislauluiltaa varten.

Perinteisessä Muinaisaikaan! -tapahtumassa vuonna 2011 olin ensimmäistä kertaa (kumma kyllä) ruoan parissa, enkä yrttieukkona, kuten joinain aiempina vuosina. Tarjolla oli Härkänummen viiden laukan makkaraa - itse tekemääni, kuinkas muuten.Makkaramaakarina Muinaisaikaan 2011 -tapahtumassa Eurassa Lisäkkeenä tarjosin haudutettua naurista, lisänä osmankäämin tyviversoja ja takiaisen meheviä nuoria varsia, mausteena hunajaa, isomaksaruohon nuoria lehtiä ja maahumalaa. Satsi kaalinlehteen, vielä päälle lusikallinen kuusenkerkkähilloketta ja kouraan tuoppi mustaherukanlehtijuomaa, ja tyytyväiset muinaisaikailijat mutustelivat ihmeissään ennenkokematonta annosta.

Kekrihäiden emäntänä 11.11.11.

Lukioaikojen koulukaveri Susanna oli löytänyt minut ja puuhasteluni perinnehommissa Facebookin kautta, ja keksi kysyä kekriemännäksi marraskuisiin häihinsä 11.11.2011. Häät vietettiin 1800-luvun tyyliin, ja paras aikahan tuolloin oli juhlia kekrinä: sadonkorjuu ja teurastukset oli tehty, yltäkylläisyys vallitsi, ja palvelusväellä oli vuoden ainoa vapaaviikko. Kelpasi tanssia! Lainaan tähän pienen pätkän puheestani juhlakansalle:

" En tiär kui moni teist tiättä et ny viätetää vanha jakoaja lopui. Jakoaika-nimi tulee aurinkovuare ja kuuvuare eron tassaamisest, ja sitä viätetää Kekrist, joka ol siis loka- ja marraskuu vaihtees, ni 11 päivää ettipäi. Muu tämsen perinneihmisen kauhiaste ilahruttaa tämne ajankohra valinta hääpiroil, ko tämä o enne muinaa ollu sitä vuaren parast hääaikka. Saronkorjuu antime ol parhaimmillas, niinko ne o nykki tiätty. Mut entisaikoin jakoaika o ollu myäs se ainuva vapaaviik rengeil ja piioil – näi ei vissi ol ny? Vai nostakkas vapaal oleva renki ja piia käten? (muutama käsi nousi!) Juu. Mut ny ko te katot sitä ruakalistaa, ni huamaat et listal o pal satakuntalaist ja varsinaissuamalaist ruakka niinko täälppäi kuuluuki, mut myäs itäsuamalaist näitte piirakoitte muaros. Ja saronkorjuuruakki oikkiastas kaik. Erityisest tartte mainit nämä pyllimakkara, mik ova ite tehryi makkaroi, misä o lihaa, ryynei ja sipulii sisäl. Tämä o varsinaist Martin päivä ruakka, ja Martin päivä oliki sopivaste eilä. Saronkorjuuaikka kuuluu myäs monie elukoitte teurastus, ja sitä juhlaa markkeeraa toi palvat sika pääruakkaitte johtajan."

Tein juhliin makkaroiden lisäksi kakkoa, karjalanpiirakoita, sienitäytteisiä vatruskoja (jotka tarjoilin pöytiin puljonkin eli lihaliemen kera) ja karpalo-mansikka-täytteiset kermakakut hääkakuiksi. Häät oli tosi hauskat, ohjelmalliset ja onnistuneet, vaikka allekirjoittanutta jännitti kumman paljon etukäteen. Luultavasti juuri siksi, kun hääpari ystävineen ja sukulaisineen oli nähnyt niin hurjasti, sanoisin jopa erittäin poikkeuksellisen paljon vaivaa juhlan eteen, että jos itse toheloin jotain? Mutta kaikki meni siis hienosti. :) Kuvia tulee, jahka saan niitä morsiamelta.

 

Perinnepata Tuorlassa luontopoluilla

Tuorlan kauniiseen kartanomiljööseen päädyin Virtasen Vesan kautta, kun hän tarjosi minulle sieltä lasten Peikkometsä-luonto-opastuskeikkoja. Vesa pyörittää Kunnon Askel -nimistä firmaa, joka toteuttaa työn raskaan raatajille erilaisia työhyvinvointiin liittyviä ohjelmapalveluja. Hänen mukanaan olen muutaman keikan tehnyt ennenkin luonto-opastuksen tiimoilta.

Lasten kanssa olen siis kierrellyt Tuorlan kauniissa Peikkometsässä useaan otteeseen. Tutkimme, miten luonto toimii, mitä metsässä kannattaa tarkkailla, mitä siellä voi tehdä ja mitä siellä ehdottomasti ei saa tehdä. Kiipeillään köysiradalla, tasapainotellaan pitkospuilla ja pohditaan peikkojen elämää. Mitä peikot tekevät talvella? Missä ne asuvat, mitä ne syövät, kenen kanssa ne leikkivät? Ovatko kaikki peikot samanlaisia? Mikä on roskispeikon painajaisista pahin? Lapset ovat mainio kohderyhmä, vaikken ikinä ole itseäni oikein lapsi-ihmisenä pitänytkään. Heiltä tulee välitön palaute, eivät turhia kursaile kysymysten kanssa ja oivaltavat juttuja, joita tälläinen vanha täti ei enää lainkaan tulisi ajatelleeksikaan. Nämä keikat olivat ensimmäisiä, joihin tulin perinnepuku päällä, ja nyt en oikein ilman osaa keikkaillakaan. Erääseenkin poikaan pukuni (ja kokoni, varmaankin) teki vaikutuksen. Hänen piti tarkistaa: "asutko sä täti taivaassa?" (Enkelit ilmeisesti ovat kokeneet inflaation?)

Aikuisille kans!

Tilauksia alkoi tulla myös aikuisporukoille. Heille kerron yleensä hieman Tuorlan historiasta, esittelen rakennukset ulkopuolelta ja sitten kiertelemme luontopolkua, kertoilen mm. kasvien käytöstä kansanperinteessä ja nykylääketieteessäkin, ruuanlaitossa ja suojelukohteina. Välillä lurauttelen lauluja, syksyllä loikin myös sienien perässä niiden käyttöön opastaen. Talvisaikaan olen testauttanut ryhmiä luontorasteilla, kun metsä on hiljaisempi ja siellä on vähemmän nähtävää.Tuorlan luontopolkujen karkkitunnistuskisauksen päätähdet - kuusenkerkkäkonvehteja, väinönputkipalleroita ja karpalokermakarkkeja Kysymykset liittyvät luontotietoon, perinteisiin, musiikkiin ja välillä maun tunnistuksiinkin. Retkeilijät ovat mm. arvuutelleet puulajeja ja metsänhoidon kuvioita, pohtineet Nuutinpäivän kepposten laatua, oravan mahalaukun makua, kettuun liittyviä lauluja, laulaneet biisikärpästyyliin puuttuvia oravalaulujen sanoja, ja tunnistaneet luontokarkeista kuusenkerkkää, karpaloa ja väinönputkea. Palkintona voittajaryhmille on paitsi mainetta ja kunniaa, myös mallasleipää, jos minulla on ollut leivontapäivä alla, tai vaikkapa karpalo-kuusenkerkkähilloketta. Naurua ei ole näistä retkistä puuttunut - ryhmät ovat useimmiten olleet työporukoita joissa kaikki tuntevat jollain tasolla kaikki, ja tämä opas nauraa itselleenkin jo niin paljon, että tunnelma vapautuu äkkiä jos se ei jo ennestään ole ollut vapautunut! Minua voi kysellä Tuorlaan oppaaksi vaikkapa osoitteesta myynti@tuorlanmajatalo.fi. Ja Tuorlan sivut löytyvät osoitteesta www.tuorlanmajatalo.fi.